— Ei, eipä niinkään, ei edes juodakaan.
Wenig nur verdirbt der Magen
Und zuviel erhitzt das Haupt.
— Tunnettehan äidinkieltäni? Ette? No hyvä, Goethe sanoo näin: »tilkkanen pilaa vain vatsan ja liian paljon kuumentaa pään». Italialaiset joko juovat itsensä humalaan tai nauttivat vettä. Sanon sen liioitellen, herra, aivan liioitellen. Juoda pullo viiniä nykyään on samaa kuin juoda vettä. Viisaimmat juovat sitä vatsan terveydeksi, ymmärrättekö? Ei kukaan sydämen terveydeksi, ad exhilarandum cor! Te nauratte? Me olemme kaikki hiukan latinan harrastajia Saksassa, yksin nuo ruhtinaanlurjuksetkin!
— No niin, kaikkien pitäisi juoda iloon, mutta ei hulluuteen asti. Viinissä on ikuinen nuoruus! Niin kauan kuin elän, tahdon olla kaksikymmenvuotias kolme tai neljä tuntia päivässä; mutta en ikinä, tahdo olla kymmenvuotias: siinä on ero.
Sill'aikaa kirkas Sassella virtasi pulloista ja sihteerin vanhoilta hartioilta irtautuivat vuodet, neljä kerrallaan, lähtien lentoon. Nuo hartiat kohoilivat ylimielisinä siirtyen jo lähenevän vanhuuden rajoilta parhaimpaan miehuusikään ja jättivät sitten tilaa kypsälle nuoruudelle. Kirkas Sassella virtaili; ja niin saavuttiin äkillisten hellyyden purkausten, helppojen liikutusten ja sokeiden ja nopeiden ystävyysliittojen onnelliseen ikään. Sihteeri ojensi käsivartensa, käänsi schwaabilaisen partansa kohtuullista ja yksivakaista toveriaan kohden, tarttui molemmin käsin tämän käteen puristaen sitä kovasti.
— Per Baccho, herra, emmekö ole jakaneet leipää ja viiniä keskenämme tietämättä edes toistemme nimiä, vai kuinka? Herra kreivi sanoi minulle kyllä teidän nimenne, mutta olen sen unohtanut.
— Corrado Silla, vastasi nuorukainen.
— Silla, ah, Silla, hyvä. Toivon, ettette ole milloinkaan kirjoittava proskriptioni-listoillenne Andreas Gotthold Steineggeä, joka karkoitettiin pois kollegiostaan sentähden, että rakasti liiaksi viiniä, perheestään sentähden, että rakasti liiaksi naisia, ja omasta maastaan sentähden, että rakasti liiaksi vapautta. Tiedättekö, herra Silla, se viimeinen oli hulluutta! Nyt olisin Kammerrath Nassaussa, niinkuin isä-vainajanikin, tai eversti, niinkuin velilurjukseni. Mutta vapaus, die Freiheit, ymmärrättekö? Se on pneumaattinen sana.
Tämän sanottuaan herra sihteeri tarttui äkkiä molemmin käsin tuoliinsa ja veti sen rajuin elein taaksepäin; sitten hän jäi käsivarret ristissä rinnallaan katselemaan Sillaa, joka ei ymmärtänyt mitään.
— Kuinka, pneumaattinen sana?