— Niin, teitä palvellakseni, Teidän Ylhäisyytenne!
— Mistä nuoresta miehestä?
Hänen Ylhäisyytensä kävi levottomaksi.
— Tässä tulee nyt hiukan likaista pyykkiä, Teidän Ylhäisyytenne. Tämän nuoren miehen nimi ei ole hänen oma nimensä. Näyttää siltä, kuin siinä olisi jotakin sotkua… En tiedä olenko puhunut selvään.
— Hupsu, meidän molempien ikä tekee yhteensä parisataa vuotta ja sinä puhut noin kierrellen kaarrellen.
— Niinkuin käskette, Teidän Ylhäisyytenne. Tällä nuorella miehellä on toinen nimi, mutta hän on herra kreivin poika. Siinä se on koristelematta!
Hänen Ylhäisyytensä vetäisi yömyssynsä nauhat auki ja jäi suu auki, liikkumattomana katsomaan Cattea. Sitten hän nytkäytti olkapäitään.
— Tyhmyyksiä, hävyttömyyksiä, sanoi hän, — valheita. Entä sitten?
— Ja nyt tulee sotku. En ole päässyt selville, oliko tuon herran ja markiisittaren välillä hellä suhde vai olivatko he riidelleet ja tuo, ei, tahdon sanoa hän, markiisitar, oli sanonut tälle lujia sanoja, vai kreivikö tahtoi, että hän ottaisi tämän nuorukaisen ja ettei toinen huolinut, vai että hän oli ajatellut perintöä ja että toinen…
Hänen Ylhäisyytensä heitti yömyssyn pois.