— Oo, herra kreivi ei laske teitä.
— Minkä vuoksi?
— Senvuoksi, että luulen hänen pitävän teistä hyvin paljon.
— Vaikk'ei hän edes tunnekaan minua!
— Uuh, ps, sihisi Steinegge sulkien kokonaan silmänsä, ja kumartaen päätään, niin että parta kosketti melkein lautasta, käsivarret levällään pöydän alla. Hänen päänsä oli kuin kääpiön.
— Tunteeko hän sitten minut? kysyi Silla.
— Luulen hänen puhuneen minulle teistä tänään kokonaisen tunnin.
— Ja mitä hän sanoi?
— Aa, huudahti sihteeri suoristautuen ja kohottaen kätensä kattoa kohti, — en ole vielä sillä asteella. Teidän kysymyksenne ja minun vastaukseni välille mahtuu vielä paljon Sassella-viiniä.
Hän tarttui pariin pulloon, oli punnitsevinaan niitä kädessään, pudisti ja pani ne sitten pois. Ne olivat tyhjät.