— Vastaa toki! Onko hän poika?
— Kreivillä ei ole poikia.
— So soo, sanoi Fosca osoittaen Nepoa etusormellaan. Tämä käänsi selkänsä nyreissään. — Sinä tiesit sen jo? Miten pahuksessa olet saanut sen tietoosi? Sinä tiesit sen.
Nepo teki kärsimättömän liikkeen ja lähti muristen huoneesta.
Hänen Ylhäisyytensä katsoi hänen jälkeensä, kohotti kulmakarvojaan, työnsi alahuulensa ulos ja sanoi hiljaa:
— Hän se on!
III. ASKEETTI.
Tunti sen jälkeen R…n kirkonkellot soivat lakkaamatta. Niiden iloinen ääni lankesi kylän katoille, laajeni alas niityille, etsi kukkuloilta ja vuorilta jokaisen pienimmänkin töllin. Jonon tummia huiveja nähtiin nousevan hitaasti kirkon kiemurtelevaa tietä ja häviävän isosta, mustasta portista sisään kuin muurahaiset kekoonsa, sitten tuli iloisten punaisten ja keltaisten liinojen nopeita ryhmiä, jokin myöhästynyt, vaativainen sateenvarjo ja toisia pehmeiden hattujen joukkoja, jotka kokoontuivat kirkon edustalle.
Myöskin Steinegge kulki Edithin kanssa noiden ryhmien sivuitse, saattoi tyttären kirkkoon ja palasi heti sen jälkeen ulos. Hän lähti kulkemaan erästä kirkon vieritse vuorelle vievää polkua ja kiipesi aina laakeripensaiden peittämille kivilohkareille asti, poikkesi sitten polulta ja heittäytyi istumaan.
Kas tuossa tulee kreivitär Fosca hirveästi läähättäen, vaikka olikin tullut veneessä R…ään asti, hänen takanaan Giovanna ja Catte sekä hiukan kauempana, kunnioittavan välimatkan päässä, Momolo, joka katselee uneksien ympärilleen kuin olisi ollut kuussa. Hänen Ylhäisyytensä on kuohuksissaan serkkuunsa, joka ei tule messuun, ja Marinaan, joka on valinnut tämän hetken antaakseen Nepon saattaa itseään kävelylle. Hänen Ylhäisyytensä päättää rukoilla kiihkeästi itsensä ja poikansa puolesta, joka laiminlyö messun Herrallekin ymmärrettävien huomaavaisuuksien tähden. Hän huomaa Edithin ja menee istumaan tämän viereen, mistä maalaismuijat, jotka polvistuvat maahan penkkien ulkopuolelle tehdäkseen tilaa lihavalle rouvalle, joutuvat aivan ymmälle. Nyt soi kello, kuoripojat valkoisissa paidoissaan tulevat esiin, pappi messukasukka yllään astuu alttarille, urkujen soittaja iskee kädet ja jalat urkuihinsa ja miehet astuvat kirkkoon. Viiden minuutin päästä ilmestyy eräästä sivuovesta Marina Nepon seuraamana. Kulkiessaan miesten rivien ohitse, tekee hän merkin ritarilleen, tämä istahtaa penkille ja Marina astuu kappeliin. Nepo joutuu kahden haisevan maalaisen väliin, tekee itsensä aivan pieneksi ja kääntää tyhmistyneet kasvonsa ympäri kirkkoa etsien Marinaa. Hän näkee Catten polvistuneena Giovannan vieressä, näkee Momolon seisomassa ovella, näkee palan puhdasta, sinistä taivasta ja loistavan vihreitä lehviä, joita tuuli heiluttelee ja jotka nauravat hänelle vasten kasvoja, näkee äitinsä ihmettelevät silmät, mutta ei tuota julmaa, joka huvikseen käski hänen kieltää messun ja kuljetti sitten tänne keskelle rahvaan löyhkää.