Steinegge oli voitettu. Hän suli kohteliaisuuksiin.
— Ystäväni, toivon varmasti, sanoi hän ojentaen kätensä.
— Varmasti, aivan varmasti, vastasi pappi puristaen kovasti hänen kättään. — Mutta ennenkuin lähdette, tulkaa katsomaan kukkiani.
Nuo kuuluisat kukat olivat pari pelargonia- ja heliotrooppiriviä talon ympärillä vihannespuutarhan daalioiden, ruusupensaiden ja leijonankitojen lisäksi.
— Kauniita, eikö totta? sanoi don Innocenzo.
— Oikein kauniita, vastasi Steinegge.
— Taittakaa yksi heliotrooppi tyttärellenne.
— Ooh!
— Ottakaa, ottakaa, mitä joutavia, enhän minä tiedä mitä niillä tehdä.
— Edith, herra kirkkoherra…