Hänen Ylhäisyytensä pysähtyi kääntäen hiukan päätään vasemmalle.
Kreivi tuli hänen selkänsä taakse ojentaen hänelle jonkin esineen, jota hän piti toisessa kädessään ja koputteli toisella.
Hänen Ylhäisyytensä käänsi vielä hiukan päätään heittäen vinon silmäyksen kreivin käsiin, jonka jälkeen hän kääntyi kokonaan.
Sehän oli aukinainen nuuskarasia, jonka kreivi ojensi hänelle…
Hänen Ylhäisyytensä epäröi hiukan, teki pienen irvistyksen ja sanoi tylysti:
— Onko se Valgadenaa?
Kreivi koputti vastaukseksi parilla sormella rasiaa.
Hänen Ylhäisyytensä ojensi peukalon ja etusormen hieroi niitä kärsimättömän nautinnonhimoisesti vastakkain, upotti ne nuuskaan ja sanoi sitten jotakuinkin leppynein äänin:
— Se oli sitten koko hävytöntä, tiedättekö, Cesare. Ja vieden nuuskan lähelle sieraimiaan hän lisäsi: — Kauhistuttavaa!
Sitten hän veti nuuskaa nenäänsä, veti kerran, veti pari, veti kolmekin kertaa, kallistui katsomaan rasiaa, rypisti kulmiaan ja tarttui kreivin vasempaan käteen.