— Miksikä, miksikä ei voisi jatkua aina näin?
Hän oli löytänyt aiheen ja jatkoi matalalla, mahtipontisena äänellä kuin olisi lausunut jonkin eduskuntapuheen loppuosaa.
— Miksi nämä ihanat päivät eivät voisi olla alkusoittoa ihanaan elämään, johon kaikki meitä kutsuu, perhetraditsionimme, syntyperämme, kasvatuksemme ja molemminpuolinen myötätuntomme?
Marina puraisi alahuultaan.
— Niin, jatkoi Nepo innostuen oman äänensä soinnusta ja vain vaivoin pidättäen kaunopuhujan kädenliikettä. — Niin, minäkin, joka olen elänyt Venezian ja Torinon parhaimmassa seurapiirissä ja joutunut siellä sydämellisiin ystävyyssuhteisiin monen kauniin ja hienon neidin kanssa, minäkin heti teidät nähtyäni tunsin vastustamatonta myötätuntoa teitä kohtaan.
— Kiitos, kuiskasi Marina.
— … myötätuntoa, joka nopeasti minunlaisessani nuorukaisessa muuttuu intohimoksi; olen herkkä kauneudelle, sulolle, henkevyydelle ja kaiken hienostuksen salatuimmille värähtelyille. Sillä teissä, rakas serkkuni, on yhtyneenä kaikki tämä. Te olette kreikkalainen kuvanveistoa Italiassa, joka on saanut kasvatuksensa Pariisissa, niinkuin paljon vähemmällä syyllä Englannin ministeri sanoi puhuessaan kreivitär C…stä. Te tulette kerran edustamaan erinomaisen loistavasti kotiani, olkoon se sitten Torinossa tai Roomassa, sillä selvää on, että tulen löytämään itselleni pääkaupungissa nimeni ja Venezian arvoisen aseman. Puhun teille, rakas serkku, enemmän vakavaa kuin intohimoista kieltä, sillä tässä ei nyt ala romaani, vaan historia jatkuu.
Nepo pysähtyi hetkeksi taputtaakseen ajatuksissaan käsiään tuolle lauseelle, jossa sisältö sekä ääni syöksyivät käsi kädessä romahtaakseen tuohon suurivaikutteiseen historia -sanaan.
— Se on kahden kuuluisan suvun historia, jatkoi hän, — toinen niistä mitä maineikkaimman tasavallan tuki, toinen mitä kuuluisimman italialaisen kuningaskunnan kaunistus, edellinen Italian äärimmäisestä idästä, jälkimmäinen sen äärimmäisestä lännestä, yhtyneinä perhesiteillä jo ammoisista ajoista, ulkovaltain painostuksen ja kansallisen epäsovun vallitessa, aivankuin ennustuksena ja toivotuksena tulevalle yhtymälle; kahden suvun, jotka sitten myöhäisimpinä valtiollisten onnettomuuksien aikoina uudistivat tuon siteen ja jotka nyt vielä ovat sitä uudistamassa keskellä uuden kansallisen nousun loistavia tapahtumia.
Nepo oli itse kaunopuheisuus. Kuka tietää, mihin hän olisi eksynyt tuhansine korulauseineen, joita hänen päänsä oli täynnään, ellei ohjaksia olisi hiukan nykäisty.