— Marina, sanoi hän, — tahdotteko tulla kreivitär Salvadoriksi? Odotan täydellä luottamuksella vastaustanne.
Marina katseli yhä vain vaieten järvelle. Äänet salissa hiljenivät siinä samassa. Kreivitär Fosca kurkisti kuistikolle, mutta vetäytyi heti äänekkäästi puhuen takaisin saliin, vaikka toiset siitä huolimatta astuivat kuistille.
— Vetoan teihin, markiisitar, huusi komendööri Finotti tullen Vezzan seuraamana, joka hymyillen pudisteli hartioitaan kerraten: — Hän on väärässä, hän on väärässä.
Silloin vasta Marina liikahti kuin heräten ajatuksistaan ja sanoen hiljaa Nepolle: — Huomiseen, loittani kaiteesta.
Nepo kääntyi kulmat rypyssä katsomaan tunkeilijoita ja huomasi heidän takanaan äitinsä, joka levitetyin käsivarsin ja luoden ympärilleen pitkän, apua anovan silmäyksen sanoi:
— Mitä tehdä?
VI. ORRIDO.
Aiottiin lähteä Orridoon kello kymmenen aamulla. Oli kuljettava järven itäistä puolta sen äärimmäiseen päähän ja noustava sitten ylös laaksosta pitkin vuoriputousta, jonka jälkeä juuri Orridon luolat olivat. Kaikki paitsi kreivi lähtivät.
Nepo oli jalkeilla jo aikaisin ja laskeutui alas puutarhaan, jossa oli väliin nähnyt Marinan käyskentelevän ennen aamiaista. Sinä päivänä häntä ei näkynyt siellä. Nepo, silmäpuolena monokkelinsa menetettyään, kierteli oikeaan ja vasempaan, nuuskien pitkine nenineen joka pensaikkoa, vetäen henkeensä tuoksuavaa ilmaa, sydän sykkien nähdessään kaukaa paitahihasillaan kulkevan puutarhurin. Marina ei näyttäytynyt edes aamiaiseksikaan; se muuten ei ollut harvinaista.
Vain Fanny tuli markiisittaren puolesta pyytämään Edithiä tulemaan hetkeksi tämän luokse. Kun kello löi kymmenen, he tulivat yhdessä alas. Nepo ei saanut Marinalta kuin haluttoman hyvänpäivän, joka heitettiin ylhäältä alas kuin sikarinpätkä. Marina tarttui Edithin käsivarteen, ja he lähtivät alas sisälaiturille, jättäen taakseen kreivitär Foscan, Nepon, nuo kolme suurta miestä ja Steineggen. Kun nämä saapuivat laiturille, lähti »Nuoli» jo sieltä Ricon soutamana. — Onnea matkalle, huusi Marina, — me menemme edeltäpäin! Hänen äänensä oli lempeä ja liike, joka seurasi sanoja, todella suloinen. Toiset taipuivat.