Marinan silmät leimusivat.
— Kuinka sen tiedätte?
— Isäni on puhunut minulle tuosta herrasta ystävänään.
— Mitä teidän isänne sanoi?
Edith ei vastannut.
— Pelkäättekö? kysyi Marina tylysti.
Edith punastui.
— En tunne sitä sanaa, sanoi hän.
Hetken viivyttelyn jälkeen Edith nosti päätään ja katsoi Marinaan.
— Varmasti totuuden.