— Käskivät sanomaan, että olisitte hyvät…
Marina viittasi äkkiä päivänvarjollaan häntä tulemaan lähemmäksi.
Poika vaikeni heti, teki vielä pari hyppyä ja saapui läähättäen perille, vakavana lähetintoimessaan ja peläten unohtavansa jonkin sanan sanottavastaan.
— Käskivät sanomaan, että olisitte hyvät ja tulisitte nopeampaan, sillä on jo myöhä ja rouva kreivitär odottaa alhaalla.
— Missä he ovat? kysyi Marina.
— Yksi on tässä lähellä tulossa teitä vastaan, toiset ovat kylässä.
He eivät kulkeneet kauan, ennenkuin jo näkivät Nepon istumassa polun vierellä nenäliinansa päällä. Hän katseli ympärilleen pelästyneen näköisenä ja löyhytteli itseään pienellä japanilaisella viuhkalla. Kun neidit saapuivat, Rico edellä, hän nousi ylös ja unohtaen hetkeksi olevansa aatelismies huusi tälle, ennenkuin tervehti naisia:
— Mikset odottanut minua, aasi?
— Hän näyttää olleen oikeassa, kun ei odottanut, huomautti Marina kylmästi.
— Te olette hyvin ilkeä minulle, vastasi Nepo puoliääneen.