Marinaa ei näyttänyt miellyttävän tuo tuttavallinen, vihjaileva ääni, ja hän sanoi kuivasti:
— Kuinka pitkä matka täältä on Orridoon?
— Se on aivan kohta tässä, mutisi Rico hampaidensa välistä.
— Laupias taivas, koko iankaikkisuus sinne on, vaikeroi Nepo. — Ei ollut suinkaan mikään onnellinen ajatus lähteä kiipeämään tänne. Komendöörit Vezza ja Finotti ovat puolikuolleita. Olen erinomainen kävelijä ja muistan ylioppilaana nousseeni jalan Torreggiasta Ruan luostariin Euganei-vuorilla, mikä ei olekaan mikään pikku asia; mutta en ymmärrä, täällä käveleminen on aivan toista; tekee vähemmin matkaa, mutta väsyy enemmän. Mitä tahdotte, että sanon? Meillä vuoretkin ovat kohteliaampia.
Käyttäen hyväkseen hetkeä, jolloin Edith poikkesi tieltä poimiakseen cyklamin, sanoi hän Marinalle harmistunut valitus äänessään ja kasvoillaan:
— Ja teidän vastauksenne?
Marina katsoi häneen.
— Pian, sanoi hän.
— Milloin?
— Tulkaa kanssani Orridoon.