— Minkätähden tahdotte sitä?
— Mikä kysymys, hyvä Jumala!
— Eikö totta, sanoi Marina hymyillen. — Te olette oikeassa.
Ja hän katsoi Nepoon tiukasti läpitunkevalla katseellaan, jonka hän sai vaihtumaan mielensä mukaan, ja sanoi kovemmalla äänellä:
— Mutta minä en rakasta teitä!
— Ah, sieluni! sanoi Nepo kuullen väärin ja kiiveten aina hänen luokseen.
Marina otti ihmeissään askeleen taaksepäin.
— Minä en rakasta teitä! kertasi hän.
Nepo kalpeni, mykistyi ja puhkesi sitten matalalla, ärtyisellä äänellä sanomaan:
— Ette rakasta minua? Kuinka ihmeessä ette rakasta? Viisi minuuttia sitten tuolla pimeässä luolassa…