Ja hän kulki voitonriemuisena ohitse.
Kreivi ei voinut olla sanomatta:
— Narri! jonka hän murahti hampaittansa välistä Piemontin murteella.
— Uuh, puhkui Vezza raivoissaan, — purit sen totisesti sisuksistasi.
— Mutta!… sanoi Finotti osoittaen oikean kätensä peukalolla takanaan olevaa salia ja tehden paljon puhuvan irvistyksen.
Kreivi vaikeni.
— Onko syytä onnitella? jatkoi toinen ojentaen kätensä.
— Uuh! äännähti kreivi.
Oliko se vääräksi toteamista vaiko onnittelujen halveksumista?
Ei kukaan kysynyt. Salista kuului vain puhetta.