— Onko totta, ettei Veneziassa ole vaunuja? Kuitenkin on siellä aina parempi, mahtaa olla, kuin täällä, sen sanon. Eikö totta?
Marina ei vastannut.
— Kuinka, tyytyväinen rouva kreivitär olikaan tänä iltana! Melkeinpä hän oli suudella minua. Ihmisparka! Hän pitää minusta todellakin. Sanoi, että olen oikea aarre. Rouva parka! Ei minun oikein sopisi kerrata sitä, mutta niin hän vain sanoi. Niin sanoo neiti Cattekin, tuo neiti Catte-parka, että sellaisia kamarineitejä kuin minä ei heidän seuduillaan olekaan. Niin, on hänkin hyvä. Pitäisi nähdä, kuinka hyvin hän neuloo! Neuloo melkein yhtä hyvästi kuin minä. Hän sanoi minulle juuri…
— Nopeammin.
— Teen, teen. Hän sanoi minulle, että herra kreivi oli tahtonut melkein syödä hänet, koska…
— Oletko lopettanut?
— Kyllä, rouva.
— Hyvä, mene tiehesi.
— Ettekö tahdo, että riisun teidät?
— En, en tahdo mitään. Mene.