Hitaasti hän nousi portaita, takertuen hermostuneesti käsipuuhun. Soitettuaan kelloa hän tunsi hermojensa heti tyyntyvän ja ihmetteli itsekin, että oli antanut mielikuvituksensa kiihoittaa itseään siihen määrään.
— Oo, oo, rakas ystävä! Antakaahan tänne! Oo, mikä suuri onni näin pirun saksalaisella ilmalla. Antakaa tänne! karjui Steinegge, joka oli tullut avaamaan ovea ja otti väkisin hänen käsistään sateenvarjon ja hatun.
— Hyvää päivää, herra Silla, sanoi Edith tyynesti. Hän istui ikkunan ääressä ommellen. Tervehtiessään hän kohotti kasvonsa, jotka eivät olleet punastuneet eivätkä kalvenneet, ja kääntyi sitten katsomaan ikkunasta ulos tuota »saksalaista» ilmaa.
Hermostunut, kalpea valo laskeutui sisään harmaalta taivaalta. Pöydällä, joka oli ilman kaunista, sinistä liinaansa, lepäsi pari kolme paksua nidosta sekä mustepullo ja käsikirjoituksia lähellä tuolia, jolta Steinegge oli noussut.
— Näettekö, sanoi Steinegge, — tämä Gneist on suuri mies ja korkeassa arvossa Saksassa. Pitäisi lukea eräs kirjoitus tästä aikakauslehdestä »Unsere Zeit». Jospa tietäisitte! Puh! Mutta minä olen pieni mies, ja kun olen kääntänyt viisi, kuusi sivua, en pääse enää millään eteenpäin. Teidän, teidän olisi opittava pian saksaa ja käännettävä Self governement meidän kansallemme. Minä käännän herra kreiville, koska minun on elettävä, muuten heittäisin tämän vaivan hiiteen, sillä käännän huonosti ranskaksi. Luulen, että ansaitsisitte paljon rahaa, sillä kaikki italialaiset ostaisivat sen. Eikö? Ettekö usko? Oo, se ihmetyttää minua kovin, rakas ystävä! Olisipa minulla rahoja, niin antaisin kääntää sen omalla kustannuksellani keinottelun vuoksi. Eikö? Eikö todellakaan? Se hämmästyttää minua kovin. Istukaa. Teillä on jokin kirja.
— Se on kirja, jonka uskallan lahjoittaa neiti Edithille, vastasi Silla pannen sen hyllylle Schillerin rintakuvan viereen ja katsoen Edithiin.
— Oo, paljon kiitoksia, rakas ystävä, sanoi Steinegge.
Edith laski kätensä alas ja kääntyi Sillaan päin.
— Kiitos, sanoi hän puoleksi hämmästyneenä, puoleksi uteliaana. — Mikä kirja se on?
— Se, josta puhuin teille eilen illalla.