— Millaiseksi munkiksi minua luulet? Tuo leipää ja lasi viiniä.
— Minusta tuo näyttää varomattomalta, intti Nepo, nähdessään Giovannan menevän ulos Sillan kanssa.
— Jos se olisi varomatonta, en olisi sitä sallinut, vastasi veli.
— Mieleni tekisi antaa suudelma tuolle pikku vanhukselle, sanoi hän Vezzaan kääntyen, — joka tassuttelee yhtä mittaa milloin siellä milloin täällä kuin pieni soma hiiri teräväkärkisine myssyineen ja pienine apinan naamoineen. Hän on totisesti kaunis!
Kreivitär katsoi silmät pyöreinä munkkiin.
— Mikä munkki tuo oikein on? sanoi hän vanhanpuoleiselle herralle, veljen syödessä niukkaa ateriaansa.
— Pitäisi ihan nauraa, jos voisi. Ette kai lähde heti?
— En tiedä, vastasi veli kuivasti.
— Niin, sanottiin, että te aikoisitte lähteä heti.
— Sanottiinko?