— Ja nyt hän olisi jäänyt aivan yksin, jatkoi Vezza.
— Niin, totisesti.
— Melkein, melkein…
— Oh, niin luulen minäkin.
Taas puheli yksikseen suihkulähteen lempeä ääni. Vezza viskasi pois sikarinsa.
— Suorastaan myrkkyä! sanoi hän.
— No niin? lisäsi hän hetken vaitiolon jälkeen.
— Mitä?
— Se laulu!
— Ahaa, kas niin: Stanotto de Nina…