— Kesken kaiken! huudahti Steinegge katsellen häntä kuuntelematta ja odottaen kärsimättömästi hänen lopettavan, — emmehän ole vielä kysyneet uutisia herra kreivistä!
— Olin pari tuntia sitten palatsissa, vastasi don Innocenzo. — Hän oli jo vähän parempi kuin eilen illalla.
— Kuinka, vähän parempi?
Steinegge kumartui jännittyneenä kuuntelemaan.
— Sairasko? huudahti Edith hämmästyen.
— Ettekö tietänyt sitä? kysyi pappi.
— Emme ollenkaan!
— Luulin, että Martta tai joku toinen olisi kertonut teille siitä. Oh, kovin ikäviä ja surullisia asioita!
— Ah, hyvä Jumala, ettekö tiedä mitään! sanoi Martta seisoen pöydän vieressä ja nojaten käsiään pöytään. — Mutta sehän on luonnollista! Kuinka he voisivatkaan tietää! Nehän ovat vain parin päivän vanhoja asioita.
— Mutta, Jumalan nimessä, mitä on tapahtunut? kysyi Steinegge.