— Niin, sanoi don Innocenzo. — Mikä päivä meillä onkaan tänään? Keskiviikko. Hyvä. Maanantaiaamuna, tai paremmin sanoen maanantaita vasten yöllä sai kreivi halvauskohtauksen.
— Oh!
Don Innocenzo kertoi, Martan oikaistessa silloin tällöin, kaiken mitä tiesi kreivin sairaudesta. Steinegge oli aivan epätoivoissaan tämän onnettomuuden vuoksi, Edithiä suretti se myöskin kovin.
— Ja entä häät?
— Oh, en totisesti odottanut mitään tällaista! huudahti Steinegge.
— Häät kai siirtyvät tuomiopäivään, lisäsi Martta.
Hänen isäntänsä torjui hänet sanoen, että häät oli hiukan siirretty ja että oli todellakin ollut syytä siirtää niitä. Martta meni muristen keittiöön.
— On siellä sitten muitakin sotkuja, sanoi don Innocenzo puoliääneen.
Steineggelle ei ruoka enää maistanut; hän nojasi kyynärpäitään pöytää vastaan ja odotti.
— Myöhemmin, myöhemmin, kuiskasi pappi tehden eleen keittiöön päin.