Steinegge työnsi hatun niskaansa, risti kätensä pudistaen niitä hermostuneesti ja katsoi taivasta kohti; sitten hän peitti niillä kasvonsa nojaten kyynärpäitään polviaan vastaan.
— Ymmärsin, mumisi hän, — ensimmäisenä iltana… mutta nyt… luulin hänen olevan tyytyväinen.
Don Innocenzo kumartui kuuntelemaan noita epäselviä sanoja.
— Kuinka? kysyi hän ystävällisesti.
— Luulin hänen olevan tyytyväinen, toisti toinen ottamatta käsiään kasvoiltaan. — Nyt rukoilen hänen kanssaan… menen kirkkoonkin… olen antanut anteeksi kaikille, luulin, että se riittäisi.
Pappi oli vähällä heittää käsivartensa hänen kaulaansa ja sanoa: niin, mene rauhaan, sinä raukka, kiusattu, yksinkertainen ja nöyrä, sinulle se riittää! Sinä olet kuin poika, jonka isä lähetti maailmaan työtä tekemään ja joka haavoitettuna, toveriensa vainoamana palaa takaisin isänsä huoneeseen ja itkien kolkuttaa ovelle, mutta palvelijat sulkevat sen hänen edessään kuin arvottomalta. Hänen isänsä on nähnyt ja kuullut kaikki. Pyhä Jumala, etkö sallisi, että tämä ottaisi hänet vastaan ja lohduttaisi häntä? Hän oli sanomaisillaan näin, mutta katsoi pukuaan, puraisi huultaan ja vaikeni painaen sanat kuohuvaan sydämeensä.
Steinegge hypähti yht'äkkiä seisoalleen.
Menkäämme hänen luokseen, ystäväni, sanoi hän, — menkäämme hänen luokseen heti paikalla. Minä teen kaikki; menkäämme heti!
— Ei, ei, ei, vastasi don Innocenzo. — Hän ei suostuisi vastaanottamaan kääntymystänne, joka näin ollen johtuisi vain rakkaudesta häneen, mutta ei vakaumuksesta. Ajatelkaa asiaa, älkääkä puhuko neidille tämänpäiväisestä keskustelustamme. Koska sanotte rukoilevanne, niin rukoilkaa, pyytäkää Jumalalta sanaa sydämeenne, ja jos tämä sana tulee, niin silloin, silloin voitte sanoa tyttärellenne: tiedä, että olen ajatellut, rukoillut ja uskon nyt. — Mutta sitä ennen ei mitenkään. Ja nyt, sallikaa minun muuttua jälleen papiksi ja sanoa teille: olen kokonaan käytettävänänne, puhelkaamme, lukekaamme, keskustelkaamme… ja jos haluatte, parjatkaamme yhdessä pappeja!
Don Innocenzo lisäsi hymyillen nämä sanat nähdessään Steineggen hiukan epävarmana.