— Mitä minuun tulee, vastasi tämä, — en tule missään tapauksessa. Hänelle voi sanoa, että en voi hyvin ja etten halua syödä päivällistä ja että kirjoitan vielä näitä kirjeitä. Ja sitäkin parempi, voin matkustaa jo ennen päivällistä. Muuten, tohtori, otaksukaa, että donna Marina olisi kärsinyt aina tähän yöhön asti voimakkaasta siveellisestä tärähdyksestä ja että hän nyt syystä tai toisesta olisi siitä vapautunut; ettekö luule, että noin häiriintyneet hermot, vaikkakin jo paikoillaan, värisevät yhä jonkin aikaa? Ettekö usko, että jos pahan alkusyy on poissa, niin uudelleen sairastuminen on mahdotonta?
Lääkäri katsoi jonkin aikaa Sillaa, ennen kuin vastasi.
— Olkaa varuillanne, tietäkää, että vaikkakin pahan alkusyy olisi hävitetty, ei siitä kuitenkaan johtuisi että saisi ärsyttää ilman muuta tätä naista, jonka hermot, niinkuin te itse sanotte, värisevät vielä, naista joka, huomatkaa, on jo alusta alkaen hyvin taipuvainen sellaiseen, koska on voinut niin lujasti uskoa aaveihin. Kysyn, mahtaako hän todellakin olla siitä vapaa?
— Siltä näyttää, vastasi Silla, — tai ainakin on syytä toivoa sitä.
Sanoihan hän itsekin niin.
Ja minä, sanoi lääkäri, — suokaa anteeksi, epäilen sitä.
Toiset katsoivat häneen äänettöminä ja odottaen.
— Olin jo jättämäisilläni hänet, jatkoi lääkäri, — olin jo ovella, kun hän kutsui minut takaisin: Tohtori, tulkaa tänne. — Lähestyin häntä ja hän paljasti vasemman käsivartensa sanoen: Tahdotteko nähdä syviä haavoja? ja näytti minulle pari kolme kärpäsen puremaa, lisäten: Voiko tästä kuolla? Minä en ymmärtänyt, tuijotin häneen ymmällä. Ettekö usko, sanoo hän, että sielu voi mennä tuota tietä? Minä vakuutan teille, että se on jo alkanut mennä; eräs ajatus ja salaisuus ovat jo kulkeneet sitä tietä ulos. Näin hän sanoi minulle. Mutta taivaan tähden, hyvät herrat, eivätkö nämä sanat kaikessa luonnottomuudessaan herätä epäluuloa, että tuo kiivas mielenjännitys on vielä olemassa. Muuten tuosta naisesta on huolehdittava vakavasti ja nopeasti. Tänne hän ei voi jäädä.
— Teemme parhaamme, vastasi Vezza. — Menettekö nyt Giovannan luokse?
— Menen.
— Ja tapaamme kello viisi.