Lääkäri oli hyvin kiihoittunut, hän puolusteli antamaansa neuvoa kaikenlaisilla hyvillä ja huonoilla syillä. Huomasi selvästi, että hän itsekin epäili erehtyneensä.
— Enkä tietänyt sitten kaikkea tänä aamuna, sanoi hän. En ollut vielä puhunut Giovannan kanssa.
Hän viittasi toisia lähestymään.
— Tiedättekö, kuinka kreivi-vainajan laita oikein oli?
He tiesivät ja eivät tietäneet. Puhelu jatkui puoliääneen.
Silla katsoi kelloaan: se oli neljännestä vailla viisi. Hän lähti kirjastoon hakemaan papereitaan ja tuli sitten saliin työskentelemään.
Molemmat toiset näkivät puhellessaan Ricon soutavan veneessä kuistikon ohitse.
— Minne menet? huusi Vezza.
— R…n, donna Marinan käskystä, vastasi tämä.
— Hänen olisi ensin pitänyt puhua minun kanssani, ennenkuin totteli, murisi komendööri ja jatkoi keskusteluansa.