— Lähtenytkö? Ei suinkaan! huudahti Marina tarttuen ylpeästi häntä käsivarteen ja puristaen sitä kovasti.
— Ei, ei, ei, hän on täällä vielä! vastasi toinen kiireesti, — mutta minun on esitettävä hänen anteeksipyyntönsä. Hän ei voi oikein hyvin eikä halua syödä päivällistä, ja kun hän ystävällisesti tarjoutui auttamaan minua eräissä kiireellisissä asioissa, niin nyt…
Marina ei antanut hänen lopettaa, vaan kysyi käskevästi:
— Missä hän on?
Ja hänen äänensä vapisi.
— Mutta… vastasi toinen epäröiden, — en tiedä… hetki sitten hän oli kirjastossa…
— Menkää sanomaan hänelle, että odotamme häntä.
— Hän on salissa, sanoi lääkäri. — Hän kirjoittaa. Ottakaa vastaan hänen anteeksipyyntönsä, markiisitar pyydän teitä.
Marina mietti hetken ja sanoi sitten jäntevällä äänellä:
— Kunniasananne, että hän on salissa?