— Kirotut juopot, jutella tähän aikaan. Olisitte pysyneet kapakassa juttuinenne.
— Siellä on liian kuuma, huudahti eräs heistä. — Täällä muureilla on parempi. Mikä ihana vilpoisuus? Kuinka voittekin nukkua? Onhan hullutusta pysyä vuoteessa tällaisella ilmalla. Ei edes palatsin vanhuskaan ole mennyt maata tänä iltana. Ettekö näe, että ikkunassa on vielä valoa?
— Ei tänne näy. Mahtavat olla donna Marinan tulet.
— Oho, jopa nyt! Ei ikinä. Onhan siellä senkin tulet, mutta nuo kaksi valoisaa ikkunaa tuolla alhaalla ovat kirjojen huoneesta. Enkös minä nyt sitä tietäisi? Olinhan, tässä eräänä päivänä panemassa sinne pari uutta lasia.
— Siellä on kuulemma vieraita, sanoi kolmas.
— Niin, siellä on eräs nuori herra Milanosta. Kokki kertoi sen juuri tänä iltana Cecchinan luona. Taitavat olla aikeissa naittaa hänet ja donna Marinan.
— Kylläpä se saa olla iloissaan, joka tuon ottaa; hyvän lelun saa totisesti, sanoi nainen. — Giovanna-rouva kertoi papin Martalle, että he ovat taas riidelleet, ukko oli heittänyt donna Marinan kirjan ulos ikkunasta ja tämä oli raivonnut kuin paholainen. Giovanna-rouva pitää tietystikin isäntänsä puolta, mutta hulluja ne ovat kumpikin. Jo yksin nimensä vuoksi en tuota huolisi, jos mies olisin. Sillähän on suorastaan noidan nimi… Malombra!
— Ah, todellakin, kuinka oikeassa tuo nainen onkaan; noitaa hänessä on, sanoi Steinegge hiljaa. — Tämä on huvittavaa.
— Eihän hän Malombra ole, vaan Crusnelli.
— Malombra!