Marina antoi hämmästynein katsein joka esineen kulkea erikseen kynttilän liekin ohitse. Hiukset olivat mitä hienoimmat, aivan kuin lapsen hiukset. Hansikas oli varustettu vain yhdellä napilla. Se oli pitkä, kapea ja pieni; se näytti elävältä, kuin se olisi vielä säilyttänyt hennon hengen kädestä, joka sitä muinoin oli kantanut. Kenelle nuo esineet olivat mahtaneet kuulua? Mikä, salainen tarkoitus, mikä kiintymys oli ne piilottanut sinne? Marina kopeloi yhä vielä tuossa salaperäisessä ontelossa, toivoen löytävänsä jotakin kirjoitettua, mutta turhaan. Sitten hän ryhtyi uudelleen tarkastelemaan näitä esineitä. Hänestä tuntui, että jokainen niistä ponnisteli puhuakseen, huutaakseen hänelle: ymmärrä! Vihdoin, käänneltyään peiliä joka taholle, hän huomasi muutamia timantilla piirreltyjä merkkejä sen lasissa. Ne olivat epävarman käden piirtelemiä kirjaimia ja numeroita. Kärsivällisen huolellisesti niitä tutkittuaan Marinan onnistui lukea seuraava lakoninen kirjoitus:
»Minä, toukokuun 2 p:nä 1802».
Marinasta tuntui, että kaukainen, hämärä valo alkoi syntyä hänen aivoissaan. 1802! Eikö niihin aikoihin elänyt palatsissa tuo onneton vanki, tuon vanhan tarun hullu? Ehkä se oli hän? Tuo hansikas ja nuo hiukset olivat hänen muistojaan.
Mutta kuka ne oli kätkenyt tänne?
Marina tarttui melkein itsetiedottomasti rukouskirjaan ja selaili sen lehtiä.
Sieltä putosi kokoon käännetty paperiarkki, täynnä kellastuneita ja haalistuneita kirjaimia. Hän aukaisi sen ja luki:
»Toukokuun 2 p:nä 1802.
Jotta muistaisin.
Kunpa vain muistaisin, Jumalan nimessä. Mitä hyödyttää muuten syntyä uudelleen? Olen rukoillut Neitsyttä ja Pyhää Ceciliaa ilmaisemaan minulle nimen, joka minulle silloin annetaan. Mutta he eivät tahtoneet. No niin, mikä tahansa nimesi lieneekin, sinä, joka löydät ja luet nämä sanat, tunne itsessäsi minun onneton sieluni. Ennenkuin synnyit, olet kärsinyt paljon, paljon (tämä sana oli kerrattu kymmeneen kertaan hyvin suurilla kirjaimilla) Cecilia nimisenä.
Muista! Maria Cecilia Varrega di Camogli, kreivi Emanuele d'Ormengon onneton vaimo!