— Tohtori! sanoi Marina hämmästyneenä, kohotti päänsä ja näki Sillan.
Hän rypisti hieman kulmakarvojaan, kääntyi katselemaan tarkkaavasti shakkinappuloita ja sanoi jääkylmällä äänellä:
— Missä tohtori on?
— En tiedä, neiti.
— Sulkekaa hiukan ikkunaluukkuja, lisäsi hän hiljaa Sillaan katsomatta. Tämä ei ollut kuulevinaan, nousi ikkunan luota ja lähti menemään hänen taitseen ulos. Marina ei nostanut päätään, mutta kun Silla ehti ovelle, sanoi hän samalla äänellä:
— Pyydän teitä, sulkekaa hiukan ikkunaluukkuja.
Silla kääntyi hiljaa takaisin, kiirehtimättä, sulki luukut ja lähti taas ovelle päin.
— Osaatteko pelata? kysyi donna Marina.
Silla pysähtyi hämmästyneenä.
Marina oli lopultakin kohottanut päänsä, mutta nyt oli huoneessa pimeä, eikä Silla voinut nähdä hänen ilmettään. Ääni kaikui kuitenkin kylmän välinpitämättömänä. Silla kumarsi.