"Tyynesti tyynesti siis!" sanoi hän vakavasti "Jäähtykääpä tekin."
Tuo tahtomatta lausuttu te, niin luonnollinen kuin se tällä hetkellä olikin, sai meidät sydämen pohjasta nauramaan.
Otin hänen vasemman kätensä.
"Se ei saata puristaa niin voimakkaasti kuin tahtoisi", sanoi Violet surunvoittoisesti. "Mutta suothan sille yhtä hyvää kuin toisellekin."
Tuo salahaavan saanut pikku käsi oli niin siro, hento ja kuultava!
"Se on kaunein käsi, mitä maailmassa on", sanoin.
"Älkää sanoko niin", vastasi Violet punastuen, ruveten taas teitittelemään.
Hymyilin ja vastasin: "En sano niin enää." Hän huudahti kiihkeästi:
"Kyllä te sanotte!"
Ajatukseni siirtyivät itsestään hänen viastaan toisiin asioihin.
"Ja sinun sukulaisesi? Mitä he sanovat? Kysyn sitä, koska minun mielestäni pitäisi kirjoittaa veljellesi."