Vapis ääni kanteleessa,
Sydän sykki kovemmin,
Kyyneltulva tukahutti
Laulut hellän sydämmen.
Synkkä suru sydämmessä
Maata pitkin kuljetaan:
Laulu vieri, kyynel vieri —
Kuule hänen soittoaan!
Siinä läikkyi lemmenliekki,
Tuli tuima sydänten,
Värähteli vienommasti
Soitto sydänsurujen.
Kansa tunsi omaksensa
Laulun vienon, armahan,
Tunsi tuskat sydämmensä
Kanteletta soittavan.
Samuelin mahtihengen
Nosti vaimo Endorin:
Väinämöisen tenhovoiman
Nostattelit kantelin.
Sinä — Greeta Haapasalo —
Saatit Suomen kanteleen
Loukkahasta pöydän päähän
Entiselle sijalleen.
Nouse kansa, kaunistellos
Vanha kannel uudestaan
Tuorehella seppelellä —
Suruhuntu riisutaan!
Niinkuin ylkä nuoruutensa
Morsianta hehkuvaa,
Niin nyt kohtaa kansanhenki
Kanteletta sointuvaa.
Kai'utellos, Suomen kansa,
Kantelettas mahtavaa,
Kunnes soinnut säveltesi
Ajan aallot kuohuttaa!
Kotiin.