[1] Jeesuksen on rakkaus,
Mielen sulo-virvoitus,
Ain' on uusi tyydytys,
Kaipauksen herätys.
Sinua, oi, ikävöin,
Tuhannesti päivin, öin:
Milloin tulos leimahtaa,
Iki-ilon kirkastaa?
II.
(Myrskyinen yö Gottlannissa samalla louhikko-rannalla).
TUOMAS (kävelee rauhattomana edestakaisin, aaltojen hurjasti kuohuessa; suuri hyökyaalto lähes peittää kävelevän vaahdollaan, mikä loiskahtaa korkealle pitkin kalliota):
Ulvo'os myrsky — kuohu
Vihainen, vaahtopää
Aalto ja kallioita
Huuhtele — kylmempää
Josp' oisi, loiskuva läikkä,
Vetesi, jäitä sais'
Sataa ja jääksi kaikki,
Muuttua helmassais!
— Kas, täss' on poveni kuuma.
Sen ahjo hehkullaan
Vois sulata jäiset vuoret;
Mi saisi sen sammumaan?
Siell' ikuinen liekki hohtaa
Ain' uutta tuskaa — niin,
Taas armas yöhyt, muille
Mik' antaa jäseniin
Levon ja suloista unta
Silmille sirottaa,
Vain lisää minulle tulta —
Tää myrskykö vilvottaa
Vois mieltä miehen, mi kuolla
Tahtoisi — eikä voi,
Ei tohdi, vaikk' olis hauta
Leponi ainut — oi!
— — — — — —
Mutta mitä kuulenkaan!
Johan täällä lauletaan.
(Aalloilta kuuluu Vellamon neitojen laulu):
Kannel Ahdin soi
Kunnes aamun koi
Idän taivaalla kirkasna hohtaa.
Nyt tanssimme taas —
Emme ulvontaas,
Myrsky ärjyvä, pelvolla kohtaa.