Uh! Ken tuolla, kumma kuvatus?
On muoto musta kuni Erebus,
Ja katse kolkko, tuima, toivoton!
Ken olet, lausu, kurja onneton?
Jo lienee täyteen tullut kadotus,
Kosk' ulos sieltä sinut oksentaa,
Voimatta niellä palaa kauheaa!
JUUDAS:
Ei syökse helvettikään kidastaan
Mun kaltaistani toista maailmaan:
Ma olen mustempi, kuin saatana,
Sill' olen ollut läsnä Kristusta.
Kuin käärme koettelin myrkyttää
Ma taivahista, pyhää elämää;
Ma skorpiooni Pyhän povella,
Noin sydänjuuriin salaa pureva.
Mutt' itseheni myrkky kohdistui,
Hän kavalluksen kautta kirkastui,
Verellä pesi synnit ihmisten,
Sovitti kaikki — itsens' uhraten.
Minulle yksin ikipimeys —
Min' olen ihmisnimen häväistys.
PILATUS:
Juudas! Haa! mua katsees kauhistaa!
Miks' olet tullut, haamu veretön?
JUUDAS:
Ma tulin toveria noutamaan:
Helvetin ahjoon lisä-sytykkeitä.
PILATUS:
Toverus julma! Ken on toveris?