Sinä myöskin, sekä pappi Kaifas!
PILATUS:
Minäkö sun toverisi, julma!
JUUDAS:
Jumalan Pojan sinä tuomitsit,
Verihin ruoskit, ristiinnaulitsit.
Minäpä, kurja, kultaa himoten
Vain Hänet myin, kuin orjan alhaisen,
Kuni rosvo varastetun aasin,
Peljätessään kiinni joutuvansa.
Kaifas osti, veren maksoi hinnan.
Kirottu yöhyt — musta — ikuinen!
Vihollisjoukon verta janoovan,
Kuin susilauman saatoin ulvovan
Oi, Getsemanee, pyhään puistohois!
Hän oli tyyni, hellä minulle —
Voi, se hellyys sieluani polttaa!
Siin' oli suru jumalallinen!
Ei rohkeutt' ois' ollut petokseen,
Mutt' oli käärme saanut satimeen
Sieluni kurjan — uh! taas puistattaa —
Voi tuskan tulta ikikauheaa!
On kuni ilma öinen, viileä
Liehuisi, tuuli puitten lehvissä
Hiljainen värähdellen suhahtais,
Kuin öljypuitten siimeksessä silloin —
Siell' olin ennen ollut juhla-illoin
— Yhdessä kera rakkaan Mestarin
Hartaudessa mielin puhtahin —
Nyt kuljin joukon julman edellä:
Kas, tuolla näen Hänet lähellä!
Ma ehdottomast' ensin vavahdan —
Voi, sydän julma, mikset särkynyt;
Oi, verilähde, mikset kuivunut?
Kirottu jalka sinä kannatit!
Niin, minä astuin Häntä lähelle —
Kirottu kas skorpiooni pisti,
Mutt' oka myrkyllinen kääntyvi
Sydämmeheni, jossa polttavi
Tulihaava ijankaikkisesti!
Taivahan puhtaan sulohuulille —
Joist' armo, autuus vuosi virtana —
Suutelon annoin — musta perkele!
Opetuslapsi kavaltajana!
Nähden ihmeteot, opetukset
Kuulin, sanat armon ihanimmat,
Muistihin kätkein osat parahat.
Voi! mutt' annoin sijaa synnille.
Sydäntä ensin kalvoi katumus,
Vaan vähitellen kypsyi paatumus,
Ennen kuin ma sitä ajattelin —
Noin vain vähitellen varastelin
Kukkarosta kiiltäväistä kultaa.
Niin himo kullan petti sydämmein,
Myrkytti mielen, riisti autuutein.
Kirottu kulta! Hehkus helvetin
On tuli-ahjost' enne alkusin,
Sokaisevainen silmät ihmisten;
Saatanan syötti sielun-onkehen.
Voi, josp' en oisi konsa syntynyt,
Josp' äidin kohtu oisi ehtynyt,
Ennenkuin tuotti minut ilmoillen,
Kirouksen lapsen ijankaikkisen!
PILATUS:
Voi sua Juudas! Osas kamala!
Voi — voi yhtä kurjaa minua!
JUUDAS:
Kaifaan raadon korppikotka syö,
Sielua peittää kadotuksen yö.
Sinulle myöskin hauta aukenee,
Ennenkuin uusi aamu valkenee.
(Katoo).