Seuraavana iltana oli poika siellä jälleen, ja saatatte olla varmat, että aasi oli ihastunut nähdessään hienon takin, joka pojalla oli mukanaan. Siihen oli tehty neljä hihaa, joihin aasin koivet pistettiin, ja selästä pantiin takki napeilla kiinni. Ja aasi oli niin tyytyväinen, että meni peilin eteen katsoakseen, miltä se näytti.
"I lah-hah-haa", sanoi se, "pisimmälläkin tiellä on loppunsa. Minä olen erittäin kiitollinen sinun ja toveriesi ystävyydestä. Te olette tehneet minut vihdoinkin onnelliseksi. Hyvää yötä nyt."
Sen jälkeen se meni ulos, mutta toinen huudahti: "Hoi, odottakaapas, te menette liian varhain."
"Enpä toki, voit sanoa tytöille, että nyt on heidän vuoronsa. Minun rangaistusaikani tuli kestää, kunnes minut katsottaisiin ansiokkaaksi saamaan palkkion suorittamastani työstä. Minua ette saa enää koskaan nähdä."
Ja sitä he eivät saaneetkaan; ja tosiaankin he olivat pahoillaan siitä, että olivat liian kiireellisesti palkinneet epäkiitollisen aasin.
Vuoritonttu ja talonemäntä.
Yleensä tunnettua lienee, että hyvät ihmiset eivät suvaitse pikkumaisuuksia.
Olipa kerran talonemäntä, joka oli hyvin tarkka omasta hyvästään, ja jos hän antoi almuja, niin hän antoi sellaisia, joista ei ollut minkäänlaista hyötyä.
Eräänä päivänä naputti vuoritonttu hänen ovelleen.
"Voitteko lainata minulle kattilaa, rakas muori?" kysyi se. "Vuoressa on häät ja kaikkia patoja tarvitaan."