"Sillä hienolla herralla, joka asuu täällä, ei ole yhtään tytärtä, tyttöseni. Hänellä oli yksi, mutta tämä kuoli enemmän kuin vuosi sitten."
"Etkö tunne enää minua, Sullivan?"
"En, tyttö parka, sinua en tunne."
"Salli minun tavata isäntäänne. Minä pyydän ainoastaan, että saisin puhella hänen kanssaan."
"No, olkoon menneeksi, se kai ei ole liiaksi pyydetty. Kuulkaamme mitä hän sanoo."
Muutamain silmänräpäysten jälkeen tuli neitonen isän ovelle.
"Kuinka uskallatte sanoa minua isäksi?" huudahti vanha herra katkeroituneena. "Te olette petturi. Minulla ei ole mitään tytärtä."
"Katso minua kasvoihin, isä, varmaankin tunnet minut."
"Minun tyttäreni on kuollut ja haudattu. Hän kuoli aikoja, aikoja sitten."
Vanhan miehen äänensävy muuttui vihasta suruksi. "Voit mennä", lopetti hän.