Ja tuuli tuima se soittaa kuin mahtavat myrskyt on poviss' suurien valtamerten ja povessa inehmon.
* * *
Oi myrskyjä meren pinnan, oi valkovaahtoja sen! Oi kuohuja ihmisrinnan, sen kaihojen, poltteiden!
Merenneitojen laulu.
Tääll' on riemut, rikkaudet, riistat, riittävät tavarat, tääll' on Ahdin kultalinna, täällä aartehet avarat Täällä lientyy maiset huolet, täällä suistuu surman nuolet, täällä elo ihanaa. Täällä tyyntyy tuskat, vaivat, alla aallon uudet taivaat täällä sulle aukeaa. Täällä merten aaltoloissa, Ahdin kultakartanoissa rintaraukka rauhan saa. Tänne riennä inehmo, tääll' on sija sulle jo!
Meriltä palatessa.
Saapuu laiva mereltä kohti kotirantaa; tuhat tulta merelle sieltä valon kantaa; tuhat tulta tuikahtaa sieltä mua vastaan, yhtä tulta kaipajan, yhtä ainoastaan: immen ikkunasta vaan tuloset ei tuikakkaan.
Kevät-iltana.
On kevät-ilta ja kuuhut niin kummasti kumottaa, ja kaiho outo ja kumma mun mieleni valtoaa.
Kevät-iltana kuljin ennen
kanss' armahan ystäväin
ja unia ihanoita
minä kultani kanssa näin.