Ja särkyi se unteni Sampo ja hukkui aaltojen alle ja rikkui myrskyssä pursi ja peittyi toivojen ranta.
Syystunnelma.
Ma vuoren harjalle nousen, kas, merellä myrskyää, ja aalto rantahan roiskuu ja tuima on tuulispää!
Ja ma katson, ja taivas on musta
ja ulappa on kuin yö,
ja päällä kumean kuohun
yön salamat leikkiä lyö.
Ja ma katson, ja horjuu honka,
on kelmeä koivupuu,
ja myrskyssä lehdet lentää
ja kukkaset kellastuu.
Ja ma katson, ja kaikkialla
rajumyrsky se raivoten soi, —
ja mun rintani etsii rauhaa,
vaan ei sitä löytää voi.
Se rinta on myös repaleissa
kuin taivahan pilvet nää,
ja se kuohuin nousee ja laskee
ja sielläkin myrskyää.
Ja sielläkin kuohut käyvät
ja ne louhirantoja lyö,
ja sielläkin salamat sinkoo
ja ne polttaa ja palaa ja syö.
Ja sielläkin aallot ärjyy ja leikkivät leikkiään, ja kukkaset kylmässä värjyy ja itkevät kevättään.
Keväinen koski.