Tyhjä sija.
Näin tuossa ennen tuskaa, ja kärsimystä näin,
näin huolta, ponnistusta omaisten, ystäväin.
Nyt aikaa siit' on mennyt, on mennyt rauhattuus,
ja kaihon katkeruutta lievittää päivä uus.
Ja jälellä nyt siinä on tyhjä sija vaan
ja kaikki siinä jälleen on nyt jo ennallaan.
Pöydällä vain on kehys niin tutuin piirtehin
ja rukoileva Kristus ja oksa laakerin.
Sairas soittaja.
Niin vienosti kantele kaikuu syysillan hämärään, ja kummasti, kaihoisasti sen väräjääpi ään'.
Niin vienosti kantele kaikuu,
sitä soittavi sairas mies,
ja liedessä hiilos hehkuu
ja rinnassa toivon lies.
Niin suruisasti kannel kaikuu ja sammuu ahjon lies, pään painaa vuoteelle hiljaa ja nukahtaa sairas mies.
Niin syvästi särki se äidin mieltä.