Tämän juhlan toimeenpanoon ottivat eri piirit yhteisesti osaa, etummaisina paikkakunnan lyseon opettajat. Mutta kaikki muutkin, sellaiset vanhemmat henkilötkin, jotka tavallisista kansanjuhlista eivät mitään välittäneet, olivat nyt täydellä innostuksella valmistuspuuhissa mukana. Tahdottiin näyttää että tälläkin paikkakunnalla voidaan jotain suurta aikaan saada.
Nämät valmistavat toimet antoivat, varsinkin juhlan edellisillä viikoilla, paljonlaisesti työtä ja hommaa. Toimikunnan kokouksia pidettiin pari kertaa viikossa, pienempiä valiokuntia asetettiin eri toimia varten, ja kaikkialla oli suuri touhu ja kiire. Kaikki elivät vain edessä olevalle juhlalle.
Mutta monta kertaa yritti yhteistyö erimielisyyksien takia särkyä. Loukkaannuttiin ja erottiin toimikunnasta, kunnes tyynnyttyä taas ryhdyttiin asioihin uudelleen.
Erityisemmin huomattava oli se kokous, jossa juhlapuhuja piti valittaman.
Lyseon uskonnonlehtori Renfors esitti puhujaksi erästä jumaluusopin professoria, joka otti osaa julkiseen elämään ja jolla oli paljon vaikutusta yleisiin asioihin, m.m. pappissäädyn jäsenenä.
— Huolimatta kaikesta siitä parjauksesta, jota puhujaksi ehdottamaani professori Silfveniusta vastaan sekä julkisesti että salaisesti harjoitetaan, sanoi uskonnonopettaja varmalla äänellään, on hän kuitenkin mies päätään pitempi muita ja soveliain juhlamme puhujaksi, kun juhlastamme kerran aijotaan vakavahenkinen isänmaallinen juhla.
Kaupungin lukkari kannatti heti häntä ja pari hyväksymishuutoa kuului naisten joukosta.
Täti Löfberg pyysi puheenvuoron:
— Minä puolestani aivan jyrkästi vastustan professori Silfveniusta, hän sanoi. Kyllä meillä vielä muutenkin nukutaan siksi autuasta tietämättömyyden unta, ettei Silfveniuksen tuomiosaarnoja kansan ensimäisiä itsetietoisuuteen aukenevia silmänraotuksia kohtaan täällä ollenkaan tarvita. Sitäpaitse on hän koko kansanopistoaatteen vastustaja. Siinäkin hän näkee suuren kansaamme uhkaavan vaaran. Ja semmoinen mieskö me otettaisiin juhlapuhujaksemme! Ei koskaan. Eikä sellaiseen juhlaan, jossa hän on puhujana, muut tule kuin hänen sokeat lampaansa.
Asplund esitti puhujaksi filosofian tohtori Aaltoa.