— Vanhana ystävänä annan minä sinulle nyt ajoissa lakimiehen neuvon. Jos olet sanomalehteesi kiintynyt ja haluat sen säilyttää, niin ole kaukaa varoillasi. Myrsky voi pian tulla entistä pahempana. Yhtiön osakkeita on maaseudulla siellä täällä sellaisissakin käsissä, jotka niistä eivät ollenkaan välitä. Ovat vaan agitaattoreista päästäkseen jonkun ostaneet. Keräile niitä itsellesi niin paljon kuin suinkin, että saat yhtiössä enemmistön. Paljoa niistä ei suinkaan maksaa tarvitse. Tee tämä ajoissa, sillä Granberg pankkimiehenä kyllä keksii saman juonen, silloin kun hän näkee sen asialleen tarpeelliseksi.
Asplund sanoi tällaisen homman olevan hänelle vastenmielisen, mutta lupasi kuitenkin sitä miettiä.
Myrsky, josta Helander mainitsi, ei kuitenkaan pitempään aikaan vaaralliseksi noussut.
X.
Heinäkuun 5 p.
Viime päivinä olen melkein joka ilta käynyt kaupungissa. Olen Raivalaisten kanssa ollut veneretkillä ja istunut kaupungin lukusalissa selaillen vanhoja Asplundin lehden vuosikertoja. On ollut hyvin huvittavaa uudestaan lukea näitä sen aikuisen kunnallisen taistelun kirjoituksia. Niitä lukiessa tuntuu aivan kuin eläisi entisissä oloissa, kuin vielä olisi itsekin pyörteessä mukana.
Eilen luin kaikki kirjoitukset, jotka koskivat aikansa kuumaa kysymystä, „ministeristön kukistamista” ja sen edelläkäyneitä väitteitä.
Paikkakunnalla työskenteli jo tähän aikaan raittiusseura, koettaen luentojen ja selontekojen kautta vaikuttaa ihmisten vakuutukseen. Poliitillista ohjelmaa ei seuralla ollut, eikä siihen aikaan muutenkaan väkijuomain kauppiaan ammatti millään tavalla ollut huonossa huudossa eikä huomion esineenä. Mutta uuden asetuksen kautta, joka lakkautti n.k. miedompainkin väkijuomain myynnin vapaana elinkeinona ja antoi kaupunkikunnille oikeuden päättää näitten myömisestä samalla tavalla kuin väkijuomainkin, kiintyi koulunopettajapiirissä huomio asiaan ja päätettiin koettaa saada kaikki juomakauppa-oikeudet siirretyiksi yksityisiltä hyväntekevässä tarkoituksessa toimivalle yhtiölle.
Maistraatti lähetti valtuusmiehille tavallisen kysymyksen, kuinka monelle kauppiaalle on oikeuksia annettava. Ennenkuin tähän ennätettiin vastata, ilmestyi Kansalaiseen kirjoitus, jossa uusi vaatimus esitettiin. Tämä ehdotus herätti suurta huomiota ja liikemiesten taholta vaadittiin Asplundia ryhtymään kiivaaseen taisteluun näitä mielipiteitä vastaan. Tiedettiin että asian valtuustossa tulisivat ratkaisemaan muutamat vähemmän itsenäiset jäsenet, sillä varmoja liikemies- ja lehtori-puolueen miehiä oli jotenkin tasaväkisesti.
Asplund joutui täten tähän kysymykseen suorastaan käytännössä, ilman että hän sitä oli ajatellut. Hän naurahteli ensin asialle. Mutta kun paikkakunnan raittiusseura, jonka puheenjohtaja oli lehtori Renfors, heti kutsui koolle kansalaiskokouksen asiasta neuvottelemaan, päätti hän ensin kuulla yleisempää mielipidettä, ennenkuin omasta puolestaan lehdessä siihen sekaantui. Tällä välillä julkaisi hän pari lähetettyä kirjoitusta, jotka jotenkin jyrkin sanoin selittivät ehdotuksen tahtovan loukata yksityisen vapaata elinkeinoa, ilman että raittiusasia siitä mitään voittaisi, koska yhtiökaupasta ostettuja juomia on sen, joka niin tekee, yhtä helppo väärinkäyttää kuin yksityiseltäkin ostettuja.