Paria päivää ennen kokousta sisälsi lehtorien lehti kiivaan hyökkäyksen Uutta Aikaa ja sen toimittajaa vastaan. Sanottiin että tämä uusien, muka jalojen aatteitten lehti vaikenee tärkeimmän uuden ajan kysymyksen, mikä kunnassamme on moniin aikoihin esillä ollut. Tässä olisi lehdellä nyt tilaisuus käytännössä osoittaa etteivät sen puheet korkeista periaatteista ole olleet vaan vasken helinätä. Mutta tämä lehti, joka aina on pitänyt suurta suuta ulkomaitten sairaloisten ilmiöitten puolesta, onkin tällä paikkakunnalla katsonut tehtävänsä supistuvan sille vastenmielisten henkilöitten parjaamiseen, eikä suinkaan tosi parannusten aikaansaamiseen. Niinpä nytkin. Samalla kun se muka koettaa omasta puolestaan vaieta koko asian, antaa se vastalauseetta tilaa kirjoituksille, jotka ovat juomakauppiaitten sepittämiä ja joitten valtaa pönkittämässä tämä lehti on olemassakin. Tiedettyhän on, että lehden osakkeet ovat etupäässä kauppiaspuolueen miehillä ja että sen johtokunnan enemmistönä ovat saman puolueen miehet. Ja tiedetäänpä vielä muutakin: lehden päätoimittaja on itse juomakauppias, ollen Nurhosen jälk. & Kumpp. juomakaupan omistaja. Näin ollen on ymmärrettävää ettei hänen sovellu ryhtyä omia aineellisia etujaan vastustamaan — niin paljoa eivät uuden ajan "uudet aatteet" sentään vaadi.
Asplundiin kirjoitus vaikutti kovin kiusallisesti, ja oli hän sen johdosta hyvin neuvoton. Olin saman päivän iltana Helanderissa, jonne Asplundikin saapui asiasta neuvottelemaan.
Hän sanoi täytyvänsä myöntää kirjoituksessa olevan paljon oikeutettua ja hänen asemansa ikävän ja kiusallisen. Luonnotonta onkin, — sanoi hän, että sanomalehden toimittaja ja koulunopettaja samalla on juomatavarain kauppias.
Helander vastusti häntä varmalla tavallaan. Sanoi Asplundin vaikka piispana ollen voivan pitää hyvää omaatuntoa kauppiasammattinsa vuoksi. Elämässä ei löydy mitään määrättyjä rajoja, mihin asti mikin saa mennä tai ei saa mennä. Sinä olet kohtalon määräyksestä tullut kauppiaaksi, jatkoi Helander, ja ruvetessasi siksi ilman että sinulla oli siihen kutsumusta, olet tehnyt uhraantuvaisen työn ahdinkoon joutuneen perheen hyväksi, joka teko ehdottomasti on sinun ansiopuolellesi luettava. Sitäpaitse, ethän sinä enää ole mikään varsinainen kauppias, ainoastaan kauppaliikkeen osuuden omistaja.
— Siveellisesti olen liikkeenkin puolesta yhä vielä vastuunalainen, vastasi Asplund.
— Siveellisesti, toisti Helander. Sitä siveellisyyttä on tässä maailmassa niin monenlaista, ja useimmilla se on vaan suurten paheitten peitteenä.
Asplund naurahti, ja jatkoi sitten:
— Mutta minulla on myös lehden toimittajana velvollisuuksia, jotka eivät saa muilla velvollisuuksilla olla sidottuja. Nyt esimerkiksi luulen täytyväni yhtiöasianajajiin yhtyä.
— Puhutaan nyt kuivaa järkeä ja vähemmän välitetään velvollisuuksista, vastasi Helander. Sellaisen kirjoituksen jälkeen mikä sinusta tänään on julkaistu, on aivan mahdotonta ajatellakin että rupeaisit lehtorien persoonallisuus-vihan hännänkantajaksi. Etkö sinä huomaa että koko kysymys on vaan syötti, jolla aijotaan päästä kaupungin kunnallista elämää hallitsemaan. Sitä paitsi tuottaisi sille puolen siirtyminen paljon ikävyyksiä lehdelle ja itsellesi, paitsi että kaikki ihmiset sille nauraisivatkin.
— Naurajista en välittäisi, kun vaan pääsisin vakuutetuksi asian oikeudesta.