— Vastustavalta taholta on sanottu että aatteelle tulee antaa suurempi huomio kuin kunnan hyödylle. Tämä on hyvin hämmästyttävä asian sotkemiskeino. Sekö olisi suurempaa aatetta että annettaisiin näitten myrkkyjen yhä edeskinpäin joka puodin hyllyltä valua, annettaisiin yksityisten voitonhimossaan väärinkäyttää asetuksia, kuin se, että meillä olisi järjestetty yhtiö ilman yksityisten etuja, jossa tarkoin noudatettaisiin lain määräyksiä, ja josta — on sekin sentään lukuun otettava — voitto tulisi kunnan yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Onpa vielä tehty sellainenkin kysymys, kummalta, yksityisiltä vaiko kunnalta, on helpompi saada pois kaikki oikeudet. Kysymys sekin. Lapsikin voisi vastata että kunta nämä oikeudet helpommin voi lakkauttaa — sitten kun niin pitkälle tullaan että sellainen vaatimus uskalletaan esille ottaa.
Kaikki toisetkin puhujat puolustivat yhtiöaatetta. Ei ainoatakaan vastakkaista mielipidettä lausuttu eikä Asplund, joka oli kokouksessa läsnä, ollenkaan esiintynyt. Yksimielisesti päätettiin kaupunginvaltuusmiehille lähettää lausunto, jossa kuntalaisten nimessä pyydetään nyt kysymyksessä olevat juomakauppaoikeudet annettaviksi ainoastaan hyväntekevässä tarkoituksessa toimivalle yhtiölle.
Asplund lähti kokouksesta hyvin mietteissään. Ja mikäli jälestäpäin kuulin, oli hän myöhään yöhön istunut työhuoneessaan.
Seuraavana päivänä tuli hän konttoriin ja tiedusteli viini- ja punssikaupan kannattavaisuutta ja sen suhdetta muuhun liikkeesen. Oli helppoa arvata mitä hänen mielessään liikkui, vaikkei hän sitä suoraan sanonutkaan. Melkein itsetiedottomasti liiottelin jonkun verran tämän liikkeen osan kannattavaisuutta ja muutuin tyytymättömäksi kun huomasin ettei hän sanoihini luottanut, vaan puhutteli Kemppaista ja John Nurhosta sekä pyysi Kemppaisen kirjoittamaan hänelle otteita eri vuosien väkijuomakontosta.
— Tässä ovat kirjat katseluksesi, Kemppaisella on muuta tärkeämpää työtä, sanoin.
— Tämä olisi nyt minulle tärkeätä, vastasi Asplund. Jos Kemppainen ei nyt jouda näitä kirjoittamaan, niin ehkä hän tekee sen illalla kotonaan.
— Kirjoja ei voida konttorista pois kulettaa.
Ennenkuin Asplund ennätti vastata, kysyi Kemppainen pilkallisella hymyllä:
— Niin, kumpi teistä nyt on isäntä, kumpaa minun on totteleminen?
— Isäntä on tietysti Saarela, lisäsi siihen Nurhonen samallaisella hymyllä.