En vastannut mitään, vaan poistuin moneksi tunniksi konttorista.
Pari päivää ennen valtuusmiesten ratkaisevaa kokousta julkaisi Asplund lehdessään kirjoituksen asiasta. Ensiksi hän sanoi että nyt esillä oleva kysymys alkoholijuomain kaupan siirtämisestä yksityisiltä yhtiölle ei nähtävästi ollut lähtenyt suoranaisesta aatteellisesta vakuutuksesta, vaan oli siinä syrjävaikuttimia olemassa. Tämän osoitti se persooniin kohdistuva tapa, jolla asiaa nyt jo, ennen sen ratkaisua, oli alettu ajaa ja se ilkeän ilkkuva tapa, jolla toinen paikkakunnan lehti joka numerossaan esiintyi. Asia on arkaluontoista ja vakavaa lajia, ja yksityisten puolesta esiintuodut näkökannat siksi painavia, että niitä on asiallisesti vastustettava.
Sitten tehtiin kirjoituksessa selkoa parin yleisesti tunnetun henkilön lausunnosta ja viimein, kuten sanottiin, omantunnonmukaisen harkinnan jälkeen, yhdyttiin yhtiön puolustajiin. Kirjoitus loppui sanoilla:
"Me tiedämme varsin hyvin monien liikemiesten tämän toimenpiteen kautta, jos se hyväksyttäisiin, kärsivän elinkeinon rajoituksen tuottamaa tappiota. Niin ainakin alussa. Mutta me tiedämme myös että tämä häiriö on ohimenevää, pian tasaantuvaa lajia. Toimeliaille liikemiehille löytyy runsaasti uusia aloja, joissa toimeentulo on yhtä varma, mutta työskentely siveellisempää ja kunnioitetumpaa kuin väkijuomain levittäjän ammatissa."
Valtuuston kokouksen jälkeisessä numerossaan kertoi lehti:
"Keskustelu oli mitä ikävintä laatua. Molemmin puolin osoitettiin että asia oli keppihevonen ja kysymyksessä oli määräämisvalta. Suuresti valitettavaa vaan oli että päätökseksi tuli se kuin tuli. Yhden äänen enemmistöllä ottivat kauppiaspuoluelaiset niskoillaan kantaakseen sen kuorman, joka yleisessä mielipiteessä tulee olemaan alkoholijuomakaupan edelleenkin yksityisille luovuttamisesta. Innokkaammin ajoivat tätä asiaa pankinjohtaja Granberg ja tuomari Helander. Jälkimäisen ehdotuksesta päätettiin samalla että oikeuksia annetaan etupäässä vanhemmille paikkakunnalla ennen samallaista liikettä harjoittaneille kauppiaille, ja kun he näistä oikeuksistaan luopuvat, ei uusia oikeuksia yksityisille myönnetä. Mutta käytännössä lienee tämäkin päätös merkitystä vailla, sillä, kuten kokouksessa huomautettiin, tulevien valtuusmiesten käsiä eivät nykyiset valtuusmiehet voi sitoa.
"Tulevaisuus riippuu siis tulevista valtuusmiehistä. Tässä suhteessa on asiaamme valvottava jo edessä olevista vaaleista alkaen ja jo ensi talvena voidaan sama kysymys konjakeihin ja n.s. väkijuomiin nähden esille ottaa."
Pian tämän jälkeen julkaisi Asplund lehdessään kehoituksen ettei ketään niistä nyt eroamisvuorossa olevista valtuusmiehistä, jotka viimeisessä juomakauppa-asiassa vaikuttivat valtuuston päätöksen, uudellen valittaisi, vaan että mielenosotuksena laadittaisiin lista yksinomaan yhtiöaatteen puolustajista. Vanhojen lehti antoi pienen kiitoslauseen Uudelle Ajalle ja yhtyi tähän ehdotukseen sekä toitotti kaikki rivinsä liikkeelle taisteluun.
Melkein samaan aikaan kutsutti Granberg sanomalehtiyhtiömme johtokunnan koolle "päättämään vuosikokouksen ajasta ja muista ensi vuoden asioista". Ja Asplund lähetti minulle kirjallisen kehoituksen pitämään Nurhosen jälk. & Kumpp. yhtiömiesten säännöllinen kokous, jossa päätettäisiin eikö miedompain väkijuomain kauppa nyt voitaisi kokonaan lopettaa ja uudet oikeudet jättää anomatta. "Ja jos tähän ei voida suostua, neuvottelemaan minun yhtiöstä vapauttamisestani", sanottiin kirjeen lopussa.