En ollenkaan sitä epäillyt.
— Mutta kyllä se laina minua pelottaa, jatkoi hän. Millä minä sen maksan? Etteivät vaan herrat sen kautta joutuisi vahinkoon.
Hätäkös teillä nyt enää on, vastasin. Molemmat pojat ovat jo ansaitsemassa ja Miia neidistä kai pian tulee rouva, lisäsin hymyillen.
— Kenen? ehätti Miia kysymään.
— No, en minä salaisuuksia tiedä, sanoin ja katsoin syrjäsilmäyksellä kuulematta olevinaan olevaa Kemppaista. Ajattelen vaan ettei tuollainen kaunis neiti kauvan äitinsä kotona saa olla.
— Pyh!
Kaikki naurahtivat. Minä jatkoin:
— Toivottavasti myöskin liikkeestä voidaan pian ruveta voitto-osuutta jakamaan, kun on päästy juoksevista veloista ja raha-asiat yleensä saatu varmemmalle kannalle. Tähän asti on rahoja tarvittu varata tekeillä olevaan uutisrakennukseenkin.
— Niin, siellähän kovin rustataan ja rakennetaan, vastasi rouva. Kun herrat eivät vaan liikoja laittelisi, etteivät joutuisi vahinkoon.
— Eihän tässä muu ole auttanut, sanoin. Liike on laajennut ja muutenkin uudistuksen tarpeessa. Jos ei pyri eteenpäin, menee taaksepäin.