— Niinhän tuo taitaa olla.
— Kyllä minä nyt myöhemmin olen ajatellut, että liian hätäisesti niihin laajennushommiin tuli ruvettua, sanoi Asplund. Parempi olisi ollut toistaiseksi pysyä ennallaan.
— Mutta sehän oli mahdotonta. Kaikkialla haittaa meitä ahtaus, puhumattakaan että yleisökin vaatii hauskuutta ja jonkinlaista ajanmukaisuutta.
— Vaatimattomuus liikkeessäkin on miellyttävää, ja olisi sitäpaitse sopusoinnussa meidän varallisuutemme kanssa.
— Jaa, kuka liikemies se milloinkin on varakas, kuka köyhä, se on aina hyvin epäselvä asia. Mutta ainakin ahtauden tietänet sinäkin, tahi jos et sitä tiedä, niin kysy näiltä toisilta, sanoin, tarkoittaen John Nurhosta ja Kemppaista.
Kumpikaan heistä ei heti vastannut mitään.
— Olisi pitänyt koettaa sovitella, lisäsi Asplund.
— Ahdashan siellä on, mutta olisi siinä toimeen tultu, sanoi nyt
Kemppainen. Ja John Nurhonen lisäsi:
— Kun ei olisi kaikkea niin suurenmoiseksi tahdottu.
Minä vaikenin. Hetken perästä jatkoi rouva Nurhonen: