— Hm, tuo nyt on taas sitä ylimielisyyttä. Mutta joka tapauksessa ymmärtänet että äiti tahtoisi poikaansa pahasta varjella ja siksi hänet kotia haluaisi.
— Ymmärrän vallan hyvin, vaikkakin luulen että Selimin ikäinen mies jo tulee maailmassa yksinkin toimeen. Oman itsensä hoitaminen on vaan kehitykseksi. Jonkun ajan kuluttua voi hän sitten palata täytenä miehenä, kun silloin häntä luultavasti jo tarvitaankin.
— Jos minä olen tiellä, niin voinhan väistyä, sanoi tähän Kemppainen.
— No no, Kemppainen, vastasin minä.
Ja rouva Nurhonen kiiruhti sanomaan:
— Mitenkä Kemppainen nyt sellaista sanoo. Ei suinkaan Selimin takia kenenkään pois pidä joutuman, vielä vähemmin Kemppaisen, joka jo niin kauvan on talossa ollut. Me olemme vaan Asplundin kanssa ajatelleet että kun liikettä nyt laajennetaan, niin ehkä tarvittaisiin enempi väkeäkin.
Mutta Asplundihan esittelee liikettä supistettavaksi. Hänhän tahtoo viinikaupan lakkautettavaksi.
— Ryhdyttäköön sitä innokkaammin muihin aloihin, vastasi Asplund.
— No, lopettaako viinikauppa sitten aiotaan? kysyi rouva Nurhonen.
— Sitä Asplund haluaa. Mitäs mieltä rouva on?