— Mikä sitten oikeastaan on tämä kauppiaspuolue, kutka sen muodostavat? Varsinaisia kauppiaita meillä on hyvin vähän, mutta jotkut pankki- ja virkamiehet ovat ottaneet kunnia-asiakseen taistella näitten kymmenkunnan miehen etuoikeuksien puolesta, itse siten pysytellen kunnallisina johtajina kaupungissamme. Ikävä sanoakin, ovat virkamiehemme yleiseen ja suuri osa muitakin kaupunkilaisia antaneet heille sitä tukea, jota ilman he eivät mitään saisi aikaan. Mutta me luulemme silmäin viimeisen juomakauppakysymyksen jälkeen auvenneen näkemään heidän toimintansa oikeassa valossaan.
Seurasi sitten oman listan miesten ansioluettelo.
Uusi Aika suositteli samaa listaa, vaikka se sanoi ettei ole siihen kokonaan tyytyväinen. "Ei ole annettu tarpeellista huomiota miesten itsenäisyydelle", sanoi lehti, „vaan on valittu sellaisiakin, jotka monen kyvykkäämmän tieltä olisivat saaneet väistyä. On menty liiallisuuteen etsiessä varmoja kannattajia lehtoripuolueelle kaikissa asioissa. Mutta kun lista kuitenkin on kansanvaltainen, voisi sanoa syvien rivien, ja kun nykyinen vaali oikeastaan tapahtuu juomakauppakysymyksen perusteella ja muu tasoittelu miehissä voidaan seuraavissa vaaleissa saada aikaan, ja kun kauppiaspuoluekin on mennyt sellaiseen äärimmäisyyteen, että on listaltaan jättänyt pois miehen, jota me emme suinkaan kaikissa kysymyksissä hyväksy, vaan joka, sanokaamme se totuuden nimessä, on innokkaasti toiminut kunnan asioissa, nimittäin lehtori Renforsin, ja sijaan asettanut yleisten asiain harrastajain keskuudessa tuntemattoman ja kunnan asioihin perehtymättömän henkilön, niin voivat kaikki valitsijat hyvällä omallatunnolla äänestää raittiusmielisten listalla. Siinä on kuitenkin kansanvaltaisuus edustettuna, vaikkakin se olisi tapahtunut syrjävaikuttimien avustuksella".
Kauppaseuran listalla ei ollut mitään julkista puolustusta, mutta sen sijaan painatettiin suuret ilmoitukset molempiin sanomalehtiin ja vaalipäivänä levitettiin erikoista plakaattia, jossa sanomalehtien kirjoituksia vastustettiin. „On puhuttu suurista veroista", sanottiin tässä julkaisussa, „ja kumminkin myönnetty, ettei ole kyvykkäitä miehiä otettu huomioon. Valitsijat, muistakaa, että nyt valitut valtuusmiehet tulevat toimimaan kolme vuotta, ja jos kunnan asiain hoito on näin kauvan huonoissa käsissä, tuottaa se arvaamattomia vahinkoja ja korottaa jos mikään yleistä verokuormaa". Lehtori Renforsin syrjäyttämisestä sanottiin että hänen suurin toimintansa on ollut rettelöiminen, joka vaan hidastuttaa valtuuston säännöllistä työtä. "Ei hän raittiusasiaakaan aja siinä muodossa että vastustaisi juomatavarain kauppaa, hän tahtoisi vaan kauppiailta riistää elinkeinonsa ennenkuin he sitä ovat aavistaneet ja siihen osanneet valmistua ja siten saattaa korkeasti verotetut liikemiehet kykenemättömiksi suuria verojaan maksamaan. Hänen toimintansa tulisi lopullisesti vaikuttamaan veroäyrien kohoamiseen kunnassamme".
Tämä oli julkista. Mutta kiivaimmin ja liioitelluimmin vaikutettiin yksityisesti. Molemmilta puolin oli liikkeellä kertomuksia, joitten mukaan vastapuolue tahtoi kokonaan muuttaa entiset olot ja saada aikaan sietämättömän asiain tilan. Vaalipäivän edellisenä iltana oli kauppaseuralla vielä kokous, jossa kaupunki jaettiin pieniin piireihin ja jokaista piiriä varten valittiin mies, jonka tuli huoltaa äänioikeutettujen vaaliinmenemistä ja oikealla listalla äänestämistä. Epävarmoilta oli koetettava saada valtakirjat.
Toisessa vaaliryhmässä oli menettely samallainen.
Kun kauppiaitten vaalijulkaisu oli levitetty ja katunurkkiinkin sitä naulattu, ilmestyi kaupungille pian toinen samallainen, jossa varotettiin kansaa uskomasta kauppiaitten valheita ja väärentelyjä eikä suinkaan menemään heidän virittämäänsä ansaan. Vahtimestarit ja muut palkatut kiihottajat naulasivat näitä julkaisuja kauppiaitten julkaisujen päälle, toiselta puolen lähetettiin uudestaan miehet liikkeelle, repimään "Renforsin papereita" ja liimaamaan omiaan sijaan. Levittäjät joutuivat yhteentörmäyksiin, joita seurasi käsikähmäkin. Poikaset innostuivat plakaattiensa puolesta täydellisiin tappeluihin, riistäen ja repien toistensa papereita. Ohikulkijat riensivät kamppailevia erottamaan, mutta sekaantuivat itse kahakoihin. Kaikki olivat suuresti kuohuksissaan.
Samassa pyörteessä riehuin minäkin. Tein kaiken voitavani kauppiaitten listan hyväksi. Mitään suurempaa sisällistä innostusta ei minulla ollut, siksi syrjäiseltä tunsin itseni. Vaikkei täysin selvässä ajatuspiirissä, oli minussa kuitenkin joku tunne, joka vierottavasti vaikutti tähän tulevaisuuden toimintaan tässä kaupungissa. Mutta kauppiaitten voiton otin sittenkin minäkin kunnia-asiakseni. Pidin itseäni velvollisena yhteistoimintaan kaupungin liikemiesten kanssa, ja samalla halusin kuin jonkinlaisena uhotteluna Asplundille näytettävän, ettei yleinen mielipide suinkaan niin ratkaisevasti ole hänen äkkiä saadun vaatimuksensa puolella. Toimin melkein uhkamielisenä.
Vaalivaikutus-piirikseni olivat jääneet muutamat talot kauppamme läheisyydessä. Eräässä näistä käydessäni tapasin siellä samallaisella asialla, vaikka toisen listan puolesta, John Nurhosen. Käskin hänen paikalla saapumaan konttoriin, ja palasin itsekin sinne.
Nurhonen tuli.