— Niin, kyllä kai ne teille nyt soveltuvat. Mutta siinä luulossa minä olenkin että rammat ja raajarikot ovat pasuunatut sotaretkelle, jonka hyöty on hyvin epäiltävää lajia. Innostettakoon ihmisiä suurempiin vaatimuksiin, niin vaikutus on pysyväisempää. Mutta sitä nämä herrat eivät tahdo, sillä he pelkäävät samalla omaa valtaansa. Olen aivan varma etteivät nämä kansan kasvattajat suinkaan tahtoisi väkijuomia kokonaan poistettaviksi, sillä he kaikkein vähimmän haluavat rakkaista iltatoteistaan luopua.
Rouva Löfberg alkoi jo tapansa mukaan innostua. Mutta samassa tuli palvelustyttö viinitarjottimineen huoneesen. Kaikki pyrskähdimme nauramaan.
— Hyvälle se lasi viiniäkin joskus maistuu, jatkoi hän, ja yhtäläistä se on, olipa se ostettu Nurholasta tahi Renforsin yhtiökaupasta.
Nauraen otimme lasimme ja jatkoimme keskustelua.
Ette suinkaan noilla totia juovilla kansan kasvattajilla kuitenkaan
Renforsia tarkoita? kysyin.
— Häntä ja kaikkia muita. Renfors on suuri tekopyhä niinkuin kaikki, joilla Jumala on joka sormen päässä. Minun mielestäni hän hyvin saattaa raittiusluennolta palattuaan käskeä kotonaan keittämään totivettä.
— Ja kuitenkin te äänestätte häntä valtuuskuntaan, sanoin kaikkien ja varsinkin itse rouvan nauraessa omille liioitteluilleen.
— Minä ihailin sitä rohkeata ja voimakasta tapaa, jolla hän asiaansa Kansalaisessa ajoi. Näki, että se oli nyt hän eikä papin kisälli, joka lehteen kirjoitti. Se oli vallan toisenlaista kuin Asplundin nuoralla tanssiminen. Uusi Aika oli nyt kerran Kansalaisen kanssa samaa mieltä, sen se sanoikin, mutta siinä välissä souti ja huopasi. Kuta enemmän Asplund näihin pikkuasioihin takertuu, sitä heikommaksi muuttuu hänen kokonaisuutensa. Hänkään ei enää uskalla vaatia koko askelta. Nyt hän nähtävästi mieltyi myöskin lehtorien listan kansanvaltaisuuteen. Mokomaankin. Nämä käsityöläismestarit eivät suinkaan kansanvaltaisuutta edusta. Mutta Asplundikaan ei uskaltanut vaatia yhtään varsinaista työmiestä valittavaksi, niinkuin olisi pitänyt tehdä. Täällä puhutaan ja pauhataan kauppiaspuolueesta ja lehtoripuolueesta, aivan kuin ne mitään puolueita olisivat. Ne molemmat muodostuvat vielä yhteiseksi ylimyspuolueeksi, silloin kun oikea vapaamielinen kansanvaltaisuuskysymys saa täällä jalansijaa. Ei, Asplundikaan ei ole se mies, joka Uudesta Ajasta tekisi puhtaasti aatteellisen, olojamme puhdistavan ja aina korkealle tähtäävän lehden.
— Tehän olette Granbergin kanssa samaa mieltä Asplundin sopivaisuudesta sanomalehtimieheksi, vaikka syyt vähän eroavat.
Rouva Löfberg muuttui vakavaksi, kun hän jatkoi: