— Jaa, se Granbergin asia on hyvin ikävä. Hän tahtoisi lehden ajamaan vaan yksinomaan hänen pikkuasioitaan, ja silloin se muuttuisi vielä Kansalaistakin mitättömämmäksi. Hän on nyt saanut Asplundista tässä asiassa vastustajan itselleen, mutta kuitenkin on lehti hänen vaikutuksestaan viime aikoina takertunut kaikkiin kunnallisiin pikkuasioihin ja syrjäyttänyt korkeamman ja kohottavamman puolen. Ennen kirjoitti Asplund uusista henkisistä virtauksista, nyt ovat punssikaupat, sataman korjaukset ja muut sellaiset suurina kysymyksinä. Hän on laskeutunut.
— Hän tahtoo aatteita sovelluttaa käytäntöön.
— Ikävätä, jos ne käytännössä eivät jotain kadunkorjausasiata suurempia, lehden pitää olla näitten olojen yläpuolella.
Tässä seurassa yleisen tavan mukaan tein vastaväitteitä.
— On paikkakunnan lehdellä myös paikallis-kunnallinenkin tehtävänsä, sanoin.
— Se puoli pitäisi olla sivuasiana. Siksi, huokasi hän, onkin kovin ikävää, jos Granberg nyt pääsee lehdestä määräämään. Asplundista olisi sentään vielä toivoa, ja hän on vakuutukselleen rehellinen ja toimii parhaan ymmärryksensä mukaan.
Rouva Löfbergillä oli tietoja Granbergin aikeista lehden suhteen. Hän koettelee saada toisenmielisiä jäseniä johtokuntaan ja sitten erottaa Asplundin, sanoi rouva.
— Ainakin minun paikkani jää täytettäväksi, vastasin.
Tästä siirtyi keskustelu meidän Nurholan miesten seonneisiin väleihin ja minun nykyiseen asemaani ympäristössäni. Kuten aina ennenkin tässä seurassa, muutuin avomieliseksi, kerroin tapahtumat välillämme ja sisäiset ristiriitaisuudet itsessäni sellaisella luottamuksella kuin omalle äidilleni, omassa kodissani näitä kertoilisin.
— Kun suoraan tunnustan, sanoin, niin en minä suinkaan kunnia-asianani juomakaupan jatkamista pidä. Varsin kernaasti voisin siitä luopuakin. Mutta kun Asplundin vaatimus on tullut näin äkkiä ja sen käytännöllisiä tuloksia punnitsematta, niin häntä täytyy vastustaa siinäkin pelossa, että hän mahdollisesti vaatii meidän liikkeemme muittenkin periaatteittensa uhriksi. En ollenkaan ihmettelisi, jos hän eräänä päivänä huomaisi tuollaisen kertomanne yhtiökaupan ainoaksi hyväksyttäväksi, ja silloin hänen omatuntonsa taas pakottaisi hänet vaatimaan koko meidän liikkeemme lopettamista.