— Kylläpä tekin liiottelette, sanoi rouva. Kun tästä ennätetään tasaantua, niin kaikki muuttuu hyväksi ja ennalleen. Älkää te ottako asioita niin raskaasti ja antako alakuloisuudelle valtaa itsessänne.
Ennalleen muuttumista minä epäilin. Sanoin Asplundilla jo pitkät ajat olleen vastenmielisyyttä kauppiasalaa kohtaan ja siitä sen vähitellen kehittyneen minuakin vastaan.
— Lisäksi on hänessä toinenkin ihminen, joka katsoo velvollisuudekseen auttaa Nurhosia ja liikkeen nykyisestä omistuksesta huolimatta pitää hän heillä olevan etuoikeuden sen asioihin. Ja Nurhosten mielestä olen minä nyt, kun pojat alkavat olla miehiä, ehdottomasti liikaa talossa.
— Osoittakaa te vaan hyvää tahtoa välien ennalleen saattamisessa ja oikein selittäkää Asplundille asiat ja mielentilanne, niin kyllä hän kaikki ymmärtää, sanoi rouva. Hän puhui tyynesti, sydämellisellä osanotolla, vapaana siitä rohkeasta liioittelusta, joka oli hänen luonteensa ominaisuus innostuessaan.
— Käsittäähän Asplund, jatkoi hän, ettei liike enää ole Nurhosten enempää kun teidän muittenkaan. Tehän sen olette tehneet siksi mikä se nyt on, ja teillä siinä siis täytyy olla enin sanomista. Nurhoset ovat kokemattomia nuorukaisia, eivät he vielä kykenisikään sen hoitoon. Mutta onhan heillä siltä tilaisuus olla liikkeen palveluksessa.
— Isännän asemassa ei voi olla useampia kuin yksi.
— Siinä pysytte te. Asplund on vaikutuksille herkkä ja hyvää tarkoittava luonne. Hän saa nykyään tietonsa yksipuolisina. Lähestykää häntä avomielisenä ja luottamuksella, ja kaikki käy niinkuin sanoin.
— Heitä on toisella puolella monta vaikuttajaa, ja he ovat alituisessa yhteydessä Asplundin kanssa.
— Kyllä järjellinen puhe häneen vaikuttaa paremmin kuin ymmärtämättömien ihmisten lörpötykset.
— Periaatteet ja velvollisuudet ovat järkeä pyhemmät.