— Ne voi yhdistää.
— Niin voi helposti ajatella, mutta käytännössä on vaikea tätä toteuttaa. Ja kiero väli lamauttaa työinnon ja tekee toiminnan koneelliseksi. Kun kaikkialla näkee tyytymättömyyttä, muuttuu elämä kiusallisen ikäväksi. Omat apulaisetkin, esim. Kemppainen —
— Kemppainen! Mitä te hänestäkin välitätte. Ymmärtäähän hänet.
— Ei hän kuitenkaan Miiaa saa, sekaantui eräs talon neideistä puheesen.
Naurahdimme.
— Mutta hän tekee parhaansa lopulta onnistuakseen, ja katsoo sen menestymisen ehdoksi ynseän mielen pitämisen minua kohtaan. Sillä tavoin luulee hän pysyvänsä hyvissä väleissä Nurhosten kanssa, melkein urheana sankarina.
— Älkää te sellaisista välittäkö. Kaikkialla maailmassa on ihmisillä vastoinkäymisensä, mutta ne pitää voittaa, hillitä itsensä ja säilyttää tyytyväinen luonteensa. Sitäpaitse on teillä ymmärtäväinen Helander puolellanne.
— Hän on kyllästynyt kaikkiin meidän asioihimme, ja haluaisi päästä niistä erilleen.
Rouva Löfberg jatkoi lohdutustaan. Puheli kuin äiti pojalleen. Minä lausuin epäilyksiä hänen hyväuskoisuutensa mahdollisuudesta, mutta mielessäni myönsin hänen olevan paljon oikeassakin. Minussa heräsi hiljainen toivo siitä, että asiat todellakin voisivat muodostua niinkin kuin hän uskoi. Ja se toivo virkistytti mieltäni. Sillä tähän kaupunkiin ja tähän ympäristöön tunsin itseni monesta syystä siksi kiintyneeksi, siksi kotiutuneeksi, etten eroani surumielettä voinut ajatella.
— Älkää oleksiko paljoa yksinänne, sanoi hän, siinä saa raskasmielisyys vallan. Seurustelkaa te yhä vielä nuorten kanssa ja antakaa kunta-hirviönkin vähemmän vaikuttaa itseenne. Alkakaa muitten nuorten mukana taas hiihtää ja retkeillä, siinä raskas mieli häviää.