— On, Ainoni. Nuorena pitää leikkiä ja olla iloinen. Kun kasvaa isoksi ja tulee vanhaksi, niin leikit muuttuvat tosiksi.
— Miksei voi vanhanakin leikkiä?
— Silloin on niin paljon muita huolia. Silloin pitää tehdä työtä, että te pikku Ainot saatte aikanne iloita.
— Ketä varten setä tekee työtä?
— Voi lapseni, kun minä sen tietäisinkin. Sedällä ei ole ketään, jonka vuoksi hän elää, ja siksi setä näin syrjään vetäytynyt onkin.
— Miksi setä on yksinään?
— Ei ole toveria.
— Kun Aino tulee isoksi, niin Aino tulee sedän toveriksi.
— Rakas lapsi! Silloin sedällä on kyynärä hyveä maata, pari pappien sanoa, kolme lukkarin lukua, kerta kellon helkähystä. Setä on silloin jo kuollut.
— Kuka sedän hautaa?